Vaikka matkaa yhteensä kertyikin se melkein tuhat kilometriä ja paikat puuntui ajomatkan aikana, niin kyllä se oli sen arvoista. Pennut oli erittäin suloisia ja ihania. Ja rakastuin Armaaseen ihan täysin. Viiden viikon päästä sitten pitäisi käydä norski kotiin hakemassa. Sitä ennen on kamalasti puuhaa, pitää hankkia kiipeilytelineet ja raapimuspuut, sun muut jutut. No eiköhän ne jostain järjesty.
Jannen kanssa tosin päätettiin, että sitten kun Armasta lähdetään hakemaan, niin mennään ihan junalla. Vaikka ajaminen onkin välillä ihan kivaa, niin ei sitä mielellään tee kuitenkaan kahtatoista tuntia. Ja junalippuihin menee suurimpiirtein samanverran, kuin tankkaamiseen. En kyllä laskenut mutta veikkaisin.
Piru vie! Joudun itse maksamaan melkein kolmekymppiä enemmän sitten siitä junamatkasta, mitä Janne, kun se on varusmies. Piru.
Jowaline Thirty Below Zero eli Armas.
Pitäisi kai mennä nukkumaan, että pääsisi joskus ylöskin. Saloraumat kusi kyllä hyvin pahasti tänä yönä. Noo ei voi mitään. Eikai se minun syyni ole, olisi sitten määrätty auttamaan.
Ja muutenkin ottaa päähän koko laitos, inhottavaa olla jatkuvasti määräaikaisena. Ja vielä määräaikasena osa-aikasena. Onneksi kesällä kuitenkiin saa ilmeisesti tehdä sitten niitä tuurauksia, niin tulee teinattua vähän ylimääräistäkin.
Tällä viikolla onneksikaikeksi vain ne neljä työyötä, sitten onkin pääsiäisloma! Ja Janne tulee kotiin oikein pitkäksi aikaa! Vaikka se sitten tuntuukin varmaan ihan pirun kamalalta kun se tiistaina lähtee takaisin Säkylään. Murehditaan sitä sitten.
Ja nyt nukkumaan.
Kommentit