On niin aikaansaanut olo. Mahtavaa, en olekkaan loppujen lopuksi niin laiska mitä olen luullut. En herännyt kahdeksalta vaikka niin olin ajatellut, päätin yöllä kun heräilin jatkuvasti ja oli unensaanti vaikeaa, että siirrän herätyksen sitten kymmeneen. Nousin kuitenkin jo 09:18. Hyvä minä!

Aamukahvien jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja aloin raahaamaan vaatteita kylppäriin ja siitä sitten pesukoneeseen, että saisi edes yhden koneellisen hyrskyttämään. Saman tein tiskikoneen kanssa. Sitten reippaana aloin siivoamaan, nyt on siistiä. Ihanaa. En ymmärrä miten siivoamisen aloittaminen voi toisinaan olla niiiiiiin hankalaa. Jotenkin erivaikeaa vain ottaa ja aloittaa. Taikka vaan imuroida. Tai laittaa tavarat takaisin paikoilleen, kun niitä ei enää tarvitse.
Laiska mikä laiska.
Nyt kuitenkaan ei ole laiska olo, vaan tuli erittäin hyvä mieli. Ja kohta kun Sofia tulee niin lähdetään salille reenaamaan.

Juttelin eilen tosi pitkästä aikaa Tomin kanssa. Lisäsin sen galtsusta meseen. Pakko myöntää, että sitä ihmistä on ollut tosi kova ikävä. Siitä on varmaan vuosi, kun viimeksi ollaan juteltu - vai olisikos jopa enemmänkin..
Anyhow, kauan kuitenkin.
Mukava oli huomata ettei jutusteleminen ollut hankalaa, edes vaikeista tai aroista asioista.

Mutta kaipa pitäisi mennä syömään ennenkuin se Sohvi-pallero tulee.